Val thorens – “sukset olalle vie, astu kabiiniin, se vie monessakin mielessä sut taivaisiin”

Kuka tietää Mikko Alatalon mainosrenkutuksen alppimatkailusta? Minä tiedän ja aina kun puhe on alpeista, alkaa nuo sanat pyöriä mielessä. Tästä saat itselle uuden korvamadon. 🙂 https://youtu.be/3zQFz54Ywfg

Vuorossa siis alpit ja tarkemmin Val Thorens Ranskassa. Paikan valintaan oli kaksi perustetta: 1) täytyi saada kohtuuhintaiset lennot sekä Suomesta että Espanjasta ja 2) koska olimme liikkeellä itsenäisyyspäivän tienoilla, oli valittava lumivarma paikka.
Chamonix oli toinen vaihtoehto, mutta siellä rinteet olisi auennut enimmäkseen vasta viikon-parin päästä. Joten Val Thorensiin, vaan eipä harmittanut yhtään.

Lentokokemus Easyjetillä

Samalla reissulla sain ensimmäisen kosketuksen halpalentoyhtiö Easyjetiin. Sillä lensin Malagasta Geneveen, koneena Airbus A319.
Hinta ei päätä huimannut (menopaluu n. 90EUR) ja kokemus oli aivan mukiinmenevä. Boardingissa on vähän sekuntipelin makua ja se aiheuttaa häsellyksen tuntua, etenkin kun espanjalaiset ovat sitä toteuttamassa. Heille monesti ääni ja liike on lopputulosta tärkeämpää. 🙂 Itse lento oli miellyttävä, tuoleihin mahtui istumaan ja tarjoilukin toimi. EasyJetillä on sellainen erikoisuus, että käsimatkatavarassa on vain koko rajoitus, ei siis painorajoitusta. Kaveri lensi Helsingistä Finnairilla ja se taitaakin olla Geneveen ainoa suora vaihtoehto Suomesta.

Geneven lentokentältä olin vuokrannut auton ja iloiseksi yllätykseksi varatun Fiestan tai vastaavan sijaan saimme ison automaattivaihteisen Mondeon. Lentokenttä sijaitsee muuten aivan Sveitsin ja Ranskan rajalla, eikä kenttää pysty kiertämään autolla käymättä Ranskan puolella. Ajomatkaa oli luvassa n. 200 kilometriä ja navigaattori näytti ajaksi 2,5 tuntia.  Pimeässä ei juurikaan nähty millaisissa maisemissa ajelimme, mutta tuttuja paikannimiä vilahti ohitse muutamia, esimerkkinä Albertville. Tämä lienee pienimpiä kaupunkeja jonka nimissä on olympialaisia koskaan järjestetty.

Val Thorens on puhtaasti lasketteluun keskittynyt kylä Tarentaise laaksossa. Sinne saavuimme yöllä ja majoituimme Le Hameau du Kashmir -huoneistohotelliin. Monta kertaa on tullut yövyttyä huonommissakin majoissa ja ainakin minun vaatimustasolle tämä riitti mainiosti. Ja olipa mukava tietää että oltiin jo 2300 metrin korkeudessa, joten rinteet eivät voineet olla enää kaukana. Eikä ne tosiaan olleetkaan kun melkein makuuhuoneen ikkunan alta meni rinne!

Val Thorensin rinteet

Laskettelun osalta Val Thorens kuuluu Kolmen laakson -alueeseen. (Les Trois Vallees) Korkein hissiasema on 3230 metrin korkeudessa, alueella on n. 160 hissiä ja rinteitäkin mukavat 600 kilometriä. Nyt kauden alussa kuitenkin vain Val Thorensin laakso oli käytössämme, mutta siinä riitti kyllä mukavasti tekemistä kahdeksi laskupäiväksi. Offareille ei oikein ollut asiaa, koska lumitilanne oli vielä sen verran heikko, mutta rinteet oli erinomaisessa kunnossa. Ehkä parhaat “vibat” sai kun nousi ylimpään pisteeseen 3200 metriin ja lähti aamulla ensimmäisten joukossa lähes korkkaamattomia rinteitä laskemaan kohti alempia asemia. Maisema vaihtui kapeasta rännistä leveään baanaan ja varjosta syöksyttiin välillä vuorenhuipun aurinkoiselle puolelle.Hyvällä suksella uskalsi vauhtia pitää reilusti joten sitä vain yksinkertaisesti tuntee lentävänsä. Valitettavasti joka metrin jälkeen luulee olevansa entistä lähempänä maailman huippulaskijoita. Yleensä tämä tunne kostautuu karmealla tavalla riskien realisoituessa, mutta tällä kertaa päästiin aika pienillä kylkiliu’uilla. 🙂

Toinen erityisen hieno rinne oli erittäin pitkä, loiva ja kapea rinne joka muistutti hieman skicross rataa. Tosin hypyt olivat vain vaimeita töyssyjä. Kuitenkin vauhtia sai riittävästi ja koko muutaman kilometrin matkan pystyi laskemaan jarruttelematta välillä vähän hypäten ja tiukasti sisäkurveihin imien. Uskomattoman hienoa!

Kolmas miellyttävä asia Ranskassa on erinomaiset ruoat ja jälkiruoat. Lähtien hotellin aamiaiselta oli suussa vahvasti laadunmaku.
Kuitenkaan hintataso rinteessä ei ole mitenkään yliampuva. Erinomaisena kahvin lisukkeena toimii esim. pannacotta lajitelma josta myös kuva alla.

Val Thorensissa on hyvin monissa hotelleissa Spa-osastot. Niin oli meilläkin ja sille oli kyllä käyttöä. Laskupäivän jälkeen on kohtalaisen mukava istahtaa saunan lauteille ja pulahtaa välillä uimaan tai vesihierontaan. Saunan lämpötila ei mehuja kyllä miehestä juuri irrottanut mutta onneksi ne oli jo vuodatettu valkeille vuorenrinteille.

Samaten Val Thorensin erikoisuutena on että käytännössä kaikista hotelleista pääset heti ovelta suksille. Se säästää aamulla mukavasti aikaa ja antaa mahdollisuuden nukkua sen puoli tuntia pitempään.

Paluumatkasta ei liene tarvetta kertoa, mutta yövyimme vielä Genevessä Novotel Airport hotellissa (Ranskan puolella kylläkin) ja lensimme aamuvarhaisella omille teillemme. Jos olen aina tuntenut poltetta ja vetoa alpeille niin ei, se ei todellakaan sammunut. Enkä pitäisi mahdottomana että kohde voisi olla uudelleenkin Val Thorens.

Makuasioista ei voi kiistellä, mutta voisihan niistä keskustella. Mikä on sinun lempipaikkasi lasketella?
Löytyykö se euroopasta vai pitääkö matkustaa esim. Pohjois-Amerikkaan? Olisi kyllä valmis siihenkin jos saan vahvat suositukset. 🙂

“Hiihtoloma on kiva kun on mukavaa!”

Etsi oma laskettelumatkasi täältä.