Santorini – kreikkalainen postikortti

Rakastan matkustamista ja lumoudun aina uusista kohteista. Usein joku kokematta/kuvaamatta jäänyt paikka jää kaivelemaan mieltä niin paljon, että palaan paikkaan uudestaan. Yksikään matka ei ole ollut turha tai tylsä. Niin kauan kuin omat jalat kantavat aion matkustella kamera kainalossa ja useampikin. Kirjoittelen omia näkemyksiä kohteista fiiliksineen. Katselen maailmaa paljolti kameran linssin läpi.

Kerran Skiathoksella yksi nuori kaveri kysäisi. ”Hei kameraheppu, oletko sä lomal vai töis täällä?”.

Santorini – kreikkalainen postikortti

Usein ihmettelin, mistä ne kaikki kauniit postikortit lomakohteisiin oikein tulevat, sillä harvoin löysin mitään korttikuvia vastaavaa Kreikassa kulkiessani. Joku kertoi, että Santorinilta ne parhaat kuvat otetaan. Samaan syssyyn sain kuulla, että Oian auringonlaskut ovat lumoavia. Pakkohan ne on kokea edes kerran elämässä, tuumailin.

Varasin äkkilähdön tuolle kuuluisalle tuliperäiselle postikorttisaarelle, varustin kameralaukkuni kahdella kameralla tykötarpeineen ja pakkasin liikkumista varten kunnon kamppeet. Sen kummemmin matkaa suunnittelematta. Pakkomielteenä oli yhden tietyn ruukun löytäminen kuvattavaksi, muutoin lähdin reissuun avoimin mielin ja uteliaana.

Lento sujui mainiosti ja laskeutumisen aikaan huomasin myös auringon olevan laskemassa. Kamera äkkiä esille ja auringonlasku oli ikuistettu. Perillä ajelimme pimeässä Kamariin, missä hotellimme Santellini sijaitsi. Ajomatka oli lyhyt ja hotellilla meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Totesin heti, että olipa loistovalinta tuo Santellini. Huoneet olivat raikkaat, tyylikkäät sekä hyvillä vuoteilla varustetut ja lyhyt matka rantaan.

Aamulla heräsin jo ennen aamiaisaikaa ja lähdin ulkoiluttamaan kameraa. Aurinko nousi punaisena merestä ja joku onnellinen meloi laudalla auringonnousussa. Kamarin ranta on pikkukivinen ja nopeasti syvenevä, mutta kelvollinen uimataitoiselle. Kamari oli vasta heräämässä aamuun ja kiiruhdin takaisin hotellille aamiaiselle. Loistava aamiainen ja ihastuttavan ystävällinen emäntä sekä mukavaa pöytäseuraa. Tyytyväisenä ja ruokittuna lähdin järjestetylle retkelle pika tutustumaan saareen, että osaisin myöhemmin löytää itse oikeat paikat.

Etsi oma lento+hotelli pakettisi Santorinille!

Mesa Gonian rauniokylä, Pyrgos, Megalochori ja Oia maalta ja mereltä

Maanjäristyksessä 1956 lähes kokonaan tuhoutunut Mesa Gonian kylä oli lumoava ja teki mieli kurkistella raunioituneiden talojen sisälle, mutta se olisi ollut liian riskaabelia. Nykyisin siellä on jonkin verran uudisrakennusta ja tonttejakin myydään. Pienten kujien muurien yli kurkottelevat kukkivat bougainvilleat, joka puolella oli salaperäisiä oviaukkoja, ovia ja ikkunoita. Voisi ihan hyvin kuvitella aaveiden liikkuvan kujilla ja särkyneillä pihoilla. Kävin kylässä kaksi kertaa tutkailemassa ja sekin oli liian vähän. Gonian kylässä sijaitsee kaunis Panagia Episkopin kirkko, jonka kirkkopiha on miellyttävä keidas kuumalla, kookas johanneksenleipäpuu varjostaa mukavasti sekä paikallisten lounastaukoa että turisteja pällistelemässä kaunista pihaa. Koirat ja kissat loikoilivat varjossa. Yksi kissa jahtasi jotain ja luulin hiireksi, mutta se olikin kookas perhonen. Pelastin sen kissalta.

Pyrgos on Santorinin korkeimmalla sijaitseva asuttu kylä. Sen linnoitukselta näki lähes koko saaren. Helteessä ylös on aika raskasta kavuta, mutta tarjolla on kyllä aasikyytikin. Ihastuttavat kapeat kujat varjoisine, katettuine käytävineen houkuttelivat jatkuvasti poikkeamaan sovitulta reitiltä. Valkoiseksi kalkitut talot, pienet putiikit ja sinikupoliset kirkot sekä linnoitukselta eteen avautuvat näköalat ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia. Tällaiselle ”linssisilmälle” se tarjoaa herkullisia kuvauskohteita.

Megalochorin perinteinen ja ehkä saaren kaunein kylä vei sydämeni. Sen kapeilla, sokkeloisilla kujilla olisi voinut seikkailla tuntikausia ja aina oli jotain uutta vastassa. Satuin kylään siesta-aikaan eli väkeä oli varsin vähän liikkeellä ja lomakausikin läheni loppuaan. Merkille pantavaa oli kylän siisteys ja rento fiilis. Kuvaajalle oikea paratiisi;) Paljon vahaa oli säilytetty ja kauniisti korjattu. Suurin osa putiikeista oli kiinni, mutta joissakin oli myynnissä olevia tuotteita esillä liikkeen edustalla ja näin mm. uskomattoman upean uusiokäyttötuotteen, kalastajaveneen pienoismallin (hylkytavaroista koottu). Raki nimisessä tavernassa tarjottiin Santorinin matkan paras lounas. En tiedä, miten perunat oli maustettu tai laitettu, mutta ihan kevyesti olisi mennyt vielä toinen kauhallinen niitä, vaikka olenkin pieniruokainen. Kyytipoikana oli tsatsikia ja vettä. Nimestä kyllä päättelin juomapaikaksi ja hieman empien istahdin pöytään, onneksi. Tuohon kylään pääsee kätevästi bussilla, ellei uskalla autolla ajella.

Oi Oiaa, se lumoaa, se saa polvet veteliksi ja läähättämään helteessä ja siksi sinne kannattaisi mennä varhain aamulla tai auringon laskiessa, yksi keino katsella tuota postikorttimaisemaa on lähteä risteilylle. Jos haluaa loikoilla altaalla upeassa maisemassa, kannattaa valita majoitus Oiasta. Niitähän siellä riittää toinen toistaan upeampia. Huomasin, että kadut ovat paikoin liukkaat märkänä eli hyväpohjaiset jalkineet ovat tarpeen, jos meinaa paljon kävellä. Minä tietenkin ravasin etsimässä yhtä ruukkua kahtena päivänä kuumimpaan aikaan ja napsin kuvia sieltä täältä. Oiassa näkee paljon aasialaisia morsiuspareja, tulevat kuvauttamaan itsensä jo ennen häitä eksoottiselle Välimerelle. Kuvasin itsekin muutamaa paria, kun oli tilaisuus nappailla hääkuvia;) Oiassa kokeilin ensimmäistä kertaa jalkahoitoa kala-altaissa. Siisti hoitola ja jalkani melkein lauloivat hoidon jälkeen. Oiaan tahtoisin lähteä uudestaan lomakauden ulkopuolella, kun ei ole niin kuuma eikä liikaa turisteja. Siellä on portaita portaiden jälkeen, huikeita maisemia ja ihastuttavia yksityiskohtia.

Yleistä: Santorinilta löytyy myös uimarantoja, mutta ehdin kokea vain Kamarin rannan ja upean punaisen rannan. Joukkoliikenne sujuu hyvin kylästä toiseen ja meriteitse pääsee mm. joillekin uimarannoille kätevästi. Auton, tai muun pyörillä kulkevan vempeleen voi vuokrata ja tiet eivät ole mitenkään pelottavia. Varovaisuuteen on silti syytä. Esim. sateisen päivän jälkeen tielle voi tulla pehmeää savimaista hiekkaa ja siinä lähtee mopo helposti käsistä. Itse luotan joukkoliikenteeseen tai sitten kokoan porukan, josta löytyy hyvä kuski. Yhdessä on kiva kokea. Saari on geologialtaan upea ja parhaiten sen pääsee näkemään laivalta käsin. Laivaristeilyllä pääsee vierailemaan Thirasiassa ja matkalla uidaan mereen pulppuavissa rikkilähteissä, huipennuksena upea auringonlasku.

Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta.

Kirjoittanut: “Reissumummu” Eira Mäki. Eiran kuvia löydät kotisivuilta www.kuvapalvelueiramaki.fi 

One reply on “Santorini – kreikkalainen postikortti”

Comments are closed.