+358 (0)207 497 387
EtusivuMadeira – huikeiden maisemien värikäs saariMadeira – huikeiden maisemien värikäs saari

Madeira – huikeiden maisemien värikäs saari

Matkustin Madeiralle äkkilähdöllä muutaman päivän varoitusajalla. Yli kuuden tunnin menomatka sujui rattoisasti jutustellen…

Joitain ennakko-odotuksia matkan suhteen oli mm. kukkarunsauden kuvaamista kasvitieteellisessä puutarhassa, fadomusiikkia tunnelmallisessa paikassa, levadavaellus, merivesialtaissa pulikoiminen ja valaiden sekä delfiinien kuvaaminen merellä.

Suuria odotuksia viikon reissulle, sen myönnän!

Ensivaikutelmat saaresta olivat mieluisat: tunneleita, huikeita korkeuseroja ja lämmintä.

Kokemuksia Madeirasta, näkymiä Madeiran kukkuloilta

Saaren upeisiin vuoristomaisemiin pääsi tutustumaan paremmin kahdella retkellä

Olimme perillä hyvissä ajoin ja majoituin Four Views Monumental hotelliin, Lidon puolelle kuten moni muukin samalla lennolla ollut.

Huoneeni sijaitsi rauhallisella puolella ja pieni pilkahdus merestäkin näkyi parvekkeelle. En malttanut purkaa matkatavaroita, vaan lähdin heti liikenteeseen ja ajattelin käydä kahvilla jossain sopivassa paikassa.

Suuntasin rantapromenadille.  Aurinko paistoi ja oli ihastuttavan lämmin, uimaankin mielin jo. Maasto oli varsin vaihtelevaa, portaita, paljon nousua ja laskua. Piipahdin välillä aallonmurtajalle katselemaan kalastajia ja kuljin merivesialtaan ohi. Allasalue ei ollut ollenkaan avoinna, hirveä pettymys. Lopulta edessäni oli tunneli ja hieman empien uskaltauduin sisälle. Kosteassa tunnelissa oli paikoin aukkoja merelle ja valo toi esiin huikeita väriskaaloja kalliossa. Tunnelin toisesta päästä näin pitkälle kiviselle rannalle ja Camara De Lobosin kalastajakylään. Tuossa vaiheessa jalat tuntuivat kumman kankeilta ja päätin lähteä paluumatkalle.

Onneksi valitsemallani hotellilla on hyvät uima-altaat ja pääsin hetkeksi rentoutumaan veteen ja kahvitkin join vasta allasbaarissa.

Ensimmäinen päivä päättyi illalliseen lähistöllä sijaitsevassa ravintolassa muiden matkalaisten seurassa.  Ateria oli maistuva, sipuli-tomaattikeittoa ja maukasta leipää, espada kalaa ja jälkiruuaksi pieni lasi tuhtia madeiraviiniä kakkupalan kera.

Hyvin sain unenpäästä kiinni raikkaiden lakanoiden välissä ja nukuin hyvin.

Madeiran rantapromenadia

Rantapromenadi iltapäivän hehkussa

Ensimmäinen varsinainen lomapäivä

Aamiaiset hotellilla olivat runsaat ja varmasti jokainen löysi jotain, kuohuviiniäkin olisi ollut tarjolla.

Vaikka yleensä liikunkin yksin, näin viisaammaksi lähteä järjestetyille retkille, että oppisin paikasta jotain.

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli käynti Monten kukkulalla, kasvitieteellisessä puutarhassa ja visiitti Borgesin viinituvalla. Montelta hurautettiin hissillä Funchaliin. Tarjolla olisi ollut elämyksellinen kelkkakyytikin, mutta sateen takia ei kukaan tahtonut sitä kokeilla. Hissimatkan aikana sade hieman hellitti ja alhaalla noustiin jälleen bussiin ja ajeltiin ylös Kasvitieteelliseen puutarhaan. Sadekuurot tekivät puutarhan polut ja kivetyksen niin liukkaiksi, että jokaista askelta sai varoa. Näköalat olivat jännän usvaiset ja aloin vihdoin tajuta millaisesta saaresta oli kysymys.

Tuossa vaiheessa päätin luopua suunnitelluista levadakävelystä sadekuurojen takia, sillä ilman tukevia vaellusjalkineita se olisi ollut aivan liian riskaabelia. Omasta asenteesta on muuten kiinni paljonkin se, mitä matkasta irti saa säiden muutoksista huolimatta.

Pikainen katsaus Funchaliin, josta mieleen jäivät seinämaalaukset ja kauppahalli. Funchaliin päätin kävellä kuvaamaan vanhan kaupunginosan ovimaalauksia Lidosta ihan yksin myöhemmin.

Monten kukkulat Madeiralla

Näkymä Monten kukkulalta

 Kasvitieteellinen puutarha Madeiralla

Kasvitieteellinen puutarha. Matkakirjoista tuttu näkymä hieman eri kulmasta.

Toisena lomapäivänä oli vuorossa tutustuminen Läntiseen Madeiraan bussilla

Sää oli mukavan aurinkoinen ja aivan ensin suunnattiin Ribeira Bravan (villi joki) rannikko-kaupunkiin ja vierailimme kauniissa Igreja de Sao Bento kirkossa. Kirkot kaikkialla olivat vielä jouluasussaan upeine seimiasetelmineen ja seimiasetelmia oli myös kylien puistoissa. Pikaisen tutustumisen jälkeen suuntasimme Encumeadan vuorisolan kautta 1007 metrin korkeuteen. Maisemat olivat aivan järisyttävät koko matkan ajan.

Laskeuduimme entiseen Porto Monizin valaanpyyntikylään, jossa meille oli tarjolla maistuva lounas.

Ehdottomasti reissun paras kohde, sillä siellä sijaitsevat luonnon muovaamat merivesialtaat. Ravintolan vieressä olevat altaat eivät olleet käytössä, mutta lähistöllä oli kalliojärkäleiden suojaamat aidot luonnonaltaat ja kyllä harmitti, kun uikkarit eivät olleet mukana. Kristallinkirkas vesi houkutteli ja joku oli siellä polskimassa. Olisin mennyt uudestaan Porto Moniziin, mutta oppaan mukaa se ei päiväseltään ole mahdollista julkisilla liikennevälineillä. Matkat kohteesta toiseen kestävät aivan liian kauan.

Porto Monizin luonnonmerivesiallas Madeiralla

Porto Moniz, luonnon allas-alueen yksi osa. Suorastaan mystinen paikka.

Nämä yhteiset retket ovat aivan liian nopeatempoisia kameran kanssa matkaavalle. Tälläkin retkellä vain piipahdettiin monessa kivassa kohteessa, mielestäni turhaa juoksemista.

Huikea Cabo Giraon näköalapaikka teki vaikutuksen. Seisoin läpinäkyvällä terassilla kurkistellen kaiteen yli Euroopan korkeimman kallion (580m) juurelle, missä meri huuhteli kivistä rannikkoa. Valo oli tuolla hetkellä upea ja minähän kuvasin. Retkellä ei tarvinnut vaellusjalkineita (ohjeissa suositeltiin), eikä lämpimiä vaatteita, mutta uimavarusteet olisivat olleet tarpeen. Eli oman järjen käyttö on ohjeista huolimatta suositeltavaa.

Matkalaisilla on aina omat kokemisen ja näkemisen tarpeet ja niin on hyvä. Ehkäpä siinä samalla muutkin matkalaiset saavat uusia ahaa-elämyksiä.

Näkymä kaiteen yli alas Cabo Giraolta Madeiralla

Cabo Girao, näkymä kaiteen yli alas

Kolmantena lomapäivänä kuulin Funchalin kutsun

Kaupunki sijaitsee mukavan kävelymatkan päässä Lidosta ja matkan varrella on paljon nähtävää: Katutaidetta ja Itävallan Sissi keisarinnan patsas.  Presidentin palatsin puisto, josta oli upeat näkymät satamaan sekä Santa Catarina Park suihkulähteineen ja kiviaidalla kiipeilevine liskoineen ovat kaikki kokemisen arvoisia.  Funchalin vanhakaupunki on erittäin viehättävä ja taidetta täynnä. Ovet, seinät ja ikkunaluukut ovat toinen toistaan upeimmilla maaluksilla somistettuja.  Maalauksilla oli selvästi joku tarina kerrottavana. Satama-aukiolla sauhusivat kastanjaruukut ja pakkohan niitä paahdettuja kastanjoita oli maistaa. Kuitupitoinen herkku vaatii paljon vettä kyytipojaksi.

Kävin muutamassa taidegalleriassa, mutta mieluisinta kuvattavaa olivat tietenkin ovien, seinien ja ikkunaluukkujen maalaukset.

Seinämaalaus Funchalissa

Seinämaalaus, jonka huomasin ihan ensimmäiseksi

Ilmeisesti tässä rakennuksessa on tarjolla Fadoa iltaisin.

Muncipal Garden iltavalossa, sinisen hetken lopulla

Neljäntenä lomapäivänä ajettiin vuoristoon ja Nunnien laaksoon

Paikan nimen alkuperästä ei ollut varmaa tietoa, mutta tarinan mukaan kaupungin nunnayhteisö pakeni merirosvoja tuohon syrjäiseen laaksoon aarteineen. Matkan varrella poikkesimme Eira do Serradon näköalapaikalle (1094m merenpinnasta) ja kiipesimme vielä bussien kääntöpaikalta puuskuttamaan pistävät portaat näköalatasanteelle. Kyllä kannatti, näköalat olivat uskomattomat ja siellä tajusin, kuinka suljettu kylä Nunnien laakso on ollut ennen tunnelin rakentamista. Näin myös vanhan tien, jota pitkin paikkaan on ajeltu aikaisemmin. En ikinä olisi uskaltautunut sille reitille.

Nunnien laaksossa käväisimme parkkihalliin valmistettua pienoismaailmaa katsastamassa. Se kertoi joulunajan tapahtumista. Kaikki oli valmistettu talkootyönä ja varsin näppärää ja näyttävää työ olikin. Valaistus oli erikoinen ja kuvaaminen vaikeaa.

Kylässä pääsimme maistelemaan Paikallista kirsikkalikööriä, ginjaa ja kastanjakakkua. Myös kastanjasta valmistettua juomaa sai kokeilla. Kauppakojusta ostin todella hyvää kastanjaleipää ja harmittelin bussissa kun ei tullut ostettua enempää.

Vierailimme myös Garajaussa ihastelemassa Christo Rei – Kristus-patsasta, joka on lähes identtinen Rio de Janeiron patsaan kanssa. Lyhyeksi jäi tuo visiitti, sillä jälleen oli sateen vuoro.

Tuo reitti kannattaa kyllä kulkea jo pelkästään maisemien takia.

Nunnien laakso Madeiralla.

Nunnien laakso.

Viides lomapäivä

Viidennelle lomapäivälle olin varannut meriretken kumiveneellä, sillä olin kuullut kovasti kehuttavan näitä retkiä, pääsee lähelle delfiinejä ja valaita. Hurautin bussilla Funchaliin ja kävelin retkiä hoitavaan Rota dos Cetaceos firmaan saamaan ohjeita. Hieman olin huolissani merenkäynnistä, mutta minulle vakuutettiin, että suuret kumiveneet ovat todella turvallisia.

Turvallisuudesta olisi pitänyt pyytää takuu, sillä yllättäen paiskautui suuri kumivene aallonharjalta aallon pohjaan. En ikimaailmassa olisi lähtenyt ko. retkelle, jos olisin tiennyt riskeistä. Luulin selkäni katkenneen, sillä tärskyn aiheuttama tuska oli aivan hirveä. Asiaa ei otettu vakavasti ja matka jatkui. En pystynyt kuvaamaan kivun takia, yritin kyllä,  ja autettuna pääsin veneestä satamassa pois.

Hotellille kutsuttiin lääkäri, joka totesi, ettei mitään vakavaa ole kun pystyn liikkumaan. Röntgeniin en päässyt. Ystävällinen, toisessa hotellissa asunut, matkakaveri haki särkylääkkeet apteekista ja toimi tulkkina. Oppaat eivät ehtineet!

Vasta Suomessa selvisi, että rintarangan yhdessä nikamassa oli murtuma ja tämä aiheutti ikuiseksi riesaksi madaltuman. Uteliaisuudesta ja kokeilunhalusta kärsii koko kroppa.

Retken opetus: Älä lähde kumiveneretkelle tai jos lähdet lähde täysin tyynellä säällä. Jos olet ollut selkäleikkauksessa tai sinulla on osteoporoosi, välilevyn pullistuma tms. tukirankaan liittyvä ongelma, saattaa ko. kyyti olla jopa hengenvaarallista. Terveselkäisellekin voi jotain sattua.

Viimeinen lomapäivä oli varattu Monten kukkulalle, mutta kivuliaana pääsin vain hotellin altaalle. Loikoiluksi meni ja pakkailin matkatavaroita välillä leväten.

Edessä oleva kuuden tunnin lentomatka pelotti ja pelko ei ollut turha.

”Summa summarum”

Madeira on jylhän kaunis saari ja sieltä löytää jokainen jotain. Vaikka korkeuserot ovatkin suuret, ei mielestäni tarvitse mitenkään erityisen liikunnallinen olla. Reissua varten kannattaa varata vähintään kaksi viikkoa, jos haluaa nähdä edes puolet saaresta. Hyvät jalkineet ovat ehdottomat, vaikka ei levadoille lähtisikään vaeltelemaan. Keskitalvi on sateinen joten siihen pitää varautua vähintään kertakäyttösadetakilla. Iltaisin saattaa olla hieman viileää, mutta mielestäni sitä liioitellaan. Pari kertaa oli pitkähihainen neule tarpeen. Nähtävää on paljon ja henkilökohtaisesti harmittaa eniten se, että en ehtinyt käydä uudestaan Monten kukkulalla. Merivesialtaiden avoinna oleminen kannattaa tarkistaa, jos tykkää uida merivedessä tai varata hotelli alueelta, mistä löytyy tekohiekkaranta tai suojaisia poukamia. Calheta on tällainen ja aika lähellä Porto Monizia.

Hyvin paljon jäi näkemättä ja kokematta. Pakkohan sinne on varmaan mennä vielä uudestaan ja luulenpa, että kevätaikaan Madeiran kukkaloistokin olisi kauneimmillaan.

Kohteeseen kannattaa tutustua etukäteen. Madeiran saaresta löytyy opasmateriaalia joka lähtöön niin kirjastoista kuin netistäkin.

Ihastuin: vuoristo, jylhät rannikot, valo, puistot, Funchalin vanha osa, ovien, ikkunoiden ja seinien maalaukset, kasvillisuus.

Kukkaloistoa Madeiralla

Kukkaloistoakin löytyi.

Moka: Ihmettelin bussimatkoilla puhetta Ronaldosta, jonka patsas löytyy satamasta ja myös hänen nimellään oleva liike/museo siitä lähistöltä. Nimi kuulosti tutulta, mutta ei vaan raksuttanut. Lopulta rohkenin kysyä, että onko tämä herra joku tutkimusmatkailija, kun ei minulle tule mieleen mitään historiasta. Kas kun tutkimusmatkailijoille pystytettiin patsaita mm. meren äärelle ja museoita kotipaikalle jne. oletin Ronaldon nimen liittyvän vähän kaukaisempaan historiaan.

Kyllä nolotti, kun selvisi, että kysymyksessä on yksi maailman kuuluisimmista futishahmoista ja kaikki muut tiesivät sen.

Olisihan se pitänyt tajuta, sillä ei noilla retkillä paljoa kaukaisemmasta historiasta puhuta. Oli muuten pakko katsoa seuraavat jalkapallon maailmanmestaruuskisat ja suorastaan liikutuin kun Ronaldo loukkaantui ja lopulta Portugali voitti 🙂

Kirjoittanut: “Reissumummu” Eira Mäki. Eiran kuvia löydät kotisivuilta www.kuvapalvelueiramaki.fi 


© 2018: Triawel.com, All Rights Reserved | Travel Theme by: D5 Creation | Powered by: WordPress