Mistä tunnet sä Islannin? Onko muuta kuin jäätäkin?
No onhan siellä. Merta, kiveä ja skyriä.

Mennäänpä asiaan viimein. Marraskuinen viikonloppu ja matka Islantiin edessä. Sen tiesin jo ennakkoon että lennot vievät meidät Oulusta Helsinkiin Finnairilla josta jatkolento on Icelandairilla Keflavikiin. Ainakin siis itselle uusi lentoyhtiö tiedossa. Senkin tiesin että Icelandair lentää Boeing 757:lla, muitakin koneita heillä kyllä on nykyään. Konetyyppi oli entuudestaan tuttu ja muistan että 185 senttinen vartaloni ei nauttinut edellisestä kyydityksestä. Kyseessä silloin oli Finnairin lomalentokone.

Tiedoksi että jos lennät maakunnista Finnairilla, saat varattua koko matkan samalle lipulle. Näin on yksi huoli vähempänä. Epäilyksistä huolimatta itse lento Icelandairilla sujui oikein mukavasti. Kyseessä on ns. reittikoneet joilla lennetään myös Amerikan reitit joten jalkatila on kunnossa ja jokaiselle on oma IFE-näyttö. (In-flight entertainment) No sitähän ei paljoa passaa näprätä silloin kun vaimon kanssa reissataan. Sitä on nimittäin kaikenlaista puhumista tai ainakin on oltava valmiudessa jos asiaa ilmenee. 😉

Lentokoneen ikkunasta sai ensimmäisen aavistuksen mitä tuleman pitää. Reykjavikin itäpuolella eli tulosuunnassa on isoja jäätiköitä, näitä jöökulleja kuten Eyjafjallajökull joka ponnisti kaikkien huulille pöhäyttämällä tuhkaa sisimmästään. Jos Islannissa ei ole jäätä niin sitten on sitä kiveä. Kuussa en ole käynyt mutta varmaan se jokseenkin samannäköistä on. Kentällä meitä odotti vuokra-auto. Auton vuokraaminen oli muuten yllättävänkin halpaa puuhaa ja viikonlopuksi Polo irtosi n. 80 eurolla. Sillä hurautimme hämärän juuri tullessa Blue Lagoon nimiseen paikkaan –  ja se oli jotakin!

Blue Lagoon on ulkoilmakylpylä jonka vesi on merivettä ja lämmitys hoidetaan luonnollisesti tuliperäisen maan voimalla. Kyseessä ei ilmeisesti ole kuitenkaan luonnon allas vaan ihan tehty paikka. Minusta se ei vähennä paikan tenhoa. Ulkoilman ollessa juuri ja juuri plussan puolella siirryimme pukuhuoneista ulkoilmaan ja siitä mahtavan lämpimään höyryävään altaasen. Altaassa on sorapohja joten tunne on hieman eri kuin kaakelialtaassa. Ihoa kihelmöi vietävästi kun lämmin suolavesi pääsi hoitamaan piiskattua kehoani. Täällä sai myös ensimmäisen kosketuksen Islantilaiseen tulikivenkatkuiseen perushajuun joka on kananmunaan vivahtava – ilmeisesti rikistä lähtöisin. Innostuinpa kokeilemaan myös laavakiven tuhkaa herkälle hipiälleni. Valitettavasti senkään kaunistava teho ei riittänyt merkittävästi parantamaan omaa tilannettani. Tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Seuraavaksi suuntana pääkaupunki Reykjavik ja hotelli Hilton Reykjavik Nordica -hotelli. Itse käytän yleensä vähän erityyppisiä ja usein vaatimattomampia hotelleja, mutta menee se Hiltonissakin. Kaupungista löytyy todella hienoja hotelleja niin kansaivälisiltä ketjuilta kuin paikallisiltakin tekijöiltä. Näihin ei nyt kerrennyt tarkemmin kuitenkaan perehtyä. Omassa hotellissamme oli myös oma kylpylänsä joka niin ikään tuoksui kananmunalle, mutta oli kyllä muuten viimeisen päälle hieno ja rentouttava paikka.

Seuraavaksi päiväksi olimme varanneet bussimatkan sisämaahan. Tarkoituksena oli nähdä Islannin hevosia, Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen saumaa, vesiputouksia ja tietysti geysirejä. Islanti on aika edistyksellinen maa ja turistibusseissakin toimii wifi. Yksi huomio oli myös se että maksukortit käy joka paikassa. Syrjäisellä kahviautomaatillakin. Putouksista ja Geysireistä on turha kertoa mitään, mutta etenkin jälkimmäisten osalta olen sitä mieltä että ne pitää ihmisen itse nähdä. Todella erikoinen luonnonihme. Paluumatkalla pysähdyimme yllätys yllätys – kylpylään. Järven rannalla sijaitseva kylpylä ei muuten ollut erityisen vavahduttava, mutta rantahietikolla tapahtui ihmeitä. Talvisesta säästä huolimatta hiekka oli tuulikuuma ja opas alkoi sitä lapiolla kaivella. Sieltä löytyi kattila jossa oli valmis leipä. Hiekassa paistettu! Maku muistutti joululimppua mutta hyvää se silti oli. Paisto kestää kuulemma noin vuorokauden ja laitoimme seuraavan päivän turisteille uuden taikinan kypsymään.

Triawelin kanssa sovittiin että lyhyesti vain kirjoitetaan… Siispä Reykjavikille ei paljon jäänyt tilaa. Erittäin tunnelmallinen pieni kaupunki jossa on taatusti turvallista liikkua. Maasta ja kaupungista kertoo jotakin, että Islannin poliisi on vain kerran joutunut ampumaan ihmistä kohti. Koko maassa on mielenkiintoisesti sekoittunut vähän Skandinaviaa ja Amerikkaa. Tämä näkyy mm. autokannassa ja rakennustyylissä. Ruoka on hyvää ja ravintoloita sopivan vähän, joten valitsemiseen ei mene koko iltaa. Reykjavikin yhtenä erikoisuutena on sen uimaranta. Hiekka on Marokosta ja vesi lämmitetään geotermisesti n. 20 asteiseksi kesäaikaan. Vaikka Islannissa ei juuri koskaan ole lämmintä, siellä ei tarvitse palella. Sisätiloja raskitaan lämmittää kun energia on käytännössä ilmaista ja ulkonakin pärjää kun pukeutuu kuten paikalliset – kunnon villapaitoihin.

Meidän reissu oli pikavisiitti mutta jos menisin pidemmäksi aikaa, kokeilisin erilaisia safareita kunnon maastoautoilla ja moottorikelkoilla. Jos tämä ei matkakumppania miellytä niin aikaa voi käyttää loputtomasti kylpylöissä sekä erästä seuralaistani lainaten “aivan ihanissa käsityökaupoissa”. Tai ehkä kompromissina voisi toimia myös vaellus hevosilla.

Varaa matkapaketti Reykjavikiin täältä.

Mitä kokemuksia sinulla on Islannista? Kommenttikentässä saa sanoa.
Tai kysyäkin voi jos kohde on vasta kiikarissa.